On hetkiä, jolloin yksinäisyys on ravistellut rajusti. On kokemuksia ja tilanteita, joissa on ihmisten ympärillä ollut yksinäisempi kuin koskaan ikinä ja täysin yksin ollessaan siitä ei ole ollut tietoakaan. Ja sitten asia on ollutkin toisinpäin.

Aina näin ei kuitenkaan ole ollut. Lapsena ja nuorena pelkäsin pimeää, myös nuorena aikuisena elin pelon sekaista kautta, jolloin nukuin valot, tv ja radio päällä. Syy miksi näin tein, oli pahuuden pelko. Olin kokenut paljon ikäviä asioita, joihin mulla ei ollut taitoa käsitellä. Hain apua, mutta en saanut sitä tarvitsemallani tavalla. Sisäinen...

Olen yhdeltä koulutukseltani tunnetaideterapia ohjaaja. Koulutuksen yhtenä kriteerinä on oman henkilökohtaisen prosessin läpikäyminen. Tämä on todella hyvä, koska en koe muuten ymmärtäväni tarpeeksi muita, jos en edes ymmärrä itseäni ja sitä, kuinka moni asia elämäni aikana on vaikuttanut minuun ja tehnyt minusta tällaisen.

Taas siihen havahduin, nimittäin ahdistukseen. Tuohon epämääräiseen tuntemukseen, jolle ei oikeasti ole elämässäni tällä hetkellä mitään syytä! Ja taas päädyin samaan lopputulokseen mikä on ahdistuksen takana ja se on some. Olen vuosia jo tuntenut itsessäni sen, että en ole tätä somemaailmaa varten. Samalla kuulen kuitenkin, että jos olet yrittäjä...

Olet kuulemasi sanat ja näkemäsi kuvat. Olet äitisi ja isäsi tuntemattomat tunteet. Olet sukusi jatkumo. Mutta mistä alkaa sinä?

Kun mietin omaa elämää, uusia suuntia ja päätöksiä mitä on tehnyt, on joutunut monesti omalle epämukavuusalueelle. Jotkut unelmat ja haaveet ovat niin tärkeitä ja herkkiä itselle, että niiden ääneen sanominen on tuntunut vaikealta, juurikin sen ajatuksen takia, että nauretaanko mulle? Olenkin kantapään kautta oppinut sen, että mitä tärkeämpi asia...

oSyksy tuo tietyllä tapaa aina haikeuden mukanaan. Syksy näyttää molemmat puolet elämästä, sen kauniin ja hyvän, mutta myös surun ja luopumisen. Luonto kuolee ympärillä, tulee pimeys ja sumuiset aamut. Taivas itkee yhä useammin. Olo on raskas ja keho kipeä. Samalla syvällä sisimmässä elää toivo, se on toivo elämän jatkumisesta, vaikka jostain on...

Heräsin aamulla siihen, kun toinen koiristani vaelteli talossa ja lopulta pukkasi kuonollaan meidän makuuhuoneen oven auki, joka oli jäänyt ravolleen yöllä, kun päästin kissamme ulos. Kylmä kirsu tökkäsi kättäni ja havahduin katsomaan kelloa, se oli jo kahdeksan. Hapuilin villasukkia lattialta ja nousin ylös. Avasin kaihtimet ja näin sumuisen...

Emme voi koskaan kontrolloida toisen käytöstä ja tässä minusta moni astuu ansaan. Halu muuttaa ja parantaa toinen, on täysin mahdotonta. Opetamme lapsillemme (toivottavasti) hyvää käytöstä. Valitettavasti sitä ei tunnuta opettavan aikuisille ja moni sitä tarvitsisi.

Sanat, jotka jäi mulla takaraivoon toistumaan. Sää saat. Niin kauan kun tarvii.