Heräsin aamulla siihen, kun toinen koiristani vaelteli talossa ja lopulta pukkasi kuonollaan meidän makuuhuoneen oven auki, joka oli jäänyt ravolleen yöllä, kun päästin kissamme ulos. Kylmä kirsu tökkäsi kättäni ja havahduin katsomaan kelloa, se oli jo kahdeksan. Hapuilin villasukkia lattialta ja nousin ylös. Avasin kaihtimet ja näin sumuisen...

Emme voi koskaan kontrolloida toisen käytöstä ja tässä minusta moni astuu ansaan. Halu muuttaa ja parantaa toinen, on täysin mahdotonta. Opetamme lapsillemme (toivottavasti) hyvää käytöstä. Valitettavasti sitä ei tunnuta opettavan aikuisille ja moni sitä tarvitsisi.

Sanat, jotka jäi mulla takaraivoon toistumaan. Sää saat. Niin kauan kun tarvii.

Rakastan ajatusta siitä, että jokainen aamu antaa mahdollisuuden uuteen alkuun. Kun illalla laitat nukkumaan, seuraavana aamuna voit herätä ja luoda elämästäsi mitä vain. Yöllä tapahtuu resetointi ja aamulla voit oikeasti päättää, miten haluat päiväsi aloittavan.

Jatkuvassa tulevassa oleminen luo ahdistusta ja pelkoa.

Kukapa ei haluaisi kaikkea heti ja nyt. Kukapa ei haluisi osata kaikkea heti ja nyt.