Ajan harha

Ei eilisessä ei tulevassa. 

Jatkuvassa tulevassa oleminen luo ahdistusta ja pelkoa.

Menneessä eläminen masentaa.

Meillä kaikilla on hyviä muistoja, sekä niitä huonoja. Muistelen paljon hyviä hetkiä menneistä, mutta pyrin silti elämään tässä. Olemaan kiitollinen tästä hetkestä. Pyrin näkemään sen mitä olen vuosien aikana luonut ja itselle mahdollistanut. Joinain päivinä se on vaikeampaa, mutta niin käy kun elän mielestäni käsin. Kun palaan sydämeeni kaikki on hyvin ja mulla on tieto. 

Mieli voi elää menneissä tapahtumissa ja keho elää siinä mukana. Omalla mielellä pystyy luomaan itselleen todella ahdistavia olotiloja. Ja mitä meidän maailma yrittää syöttää meille joka päivä? Pelkoa. Se ruokkii meidän tunnetiloja kokemaan pelkoa, saaden meidät lamaantumaan. Uskomaan sokeasti johonkin muuhun ja unohtaen sisäisen tietomme. Mutta sen ei tarvi olla niin. Se ei tarkoita sitä, että sulkee silmänsä. Meitä yritetään vaan harhauttaa näkemästä totuutta.

Samaisessa hetkessä voi tapahtua kaikki, kaikki se kauheus mutta myös se rakkaus. Kumpaa sinä haluat kantaa itsessäsi?

Ihmisen kipu ja kärsimys johtuu rakkaudettomuudesta. Siitä ettei sitä ole saanut koskaan kokea, eikä näin ollen osaa antaa itselleen eikä muille. Siitä, että tunteitaan ei uskalleta kohdata. Siitä, että ei ole kokemusta miltä näyttää ihminen ja miten käyttäytyy ihminen, joka puhtaasti rakastaa itseään ja muita.

Kipu täytyy kohdata ja hyväksyä, täytyy hyväksyä että näin on ja päättää, ettei siirrä sitä enää muihin. Ei keneenkään elävään.

Katsoisi itseään rehellisesti, muita syyttämättä. Hyväksyen mitä on tapahtunut, mutta ei antaen sen määritellä sitä kuka on. Kantaen vastuu ja varsinkin jos puhutaan aikuisista ihmisistä. Uhriutuminen ei auta, voit koko ikäsi kertoa olevasi se jolle tehtiin väärin. Voit hakea oikeutta, mutta mikään näistä ei auta, jos et itse käy itsesi kanssa asiaa läpi ja anna anteeksi. 

Ei auta sormella osoittaa, että no kun toi toinen teki. Kysymys kuuluu mitä sinä teit tai jätit tekemättä ja mikä johti siihen ? 

Ei ole helppoa olla vastuussa, on helpompaa osoittaa toista. Siitä riittää esimerkkejä jokaisen elämässä, myös minun. Mitä sain tilalle? Sitä samaa.

Mutta samaa ei ole tarjolla enää, on vain muutos.

Näemme jatkuvasti mitä tapahtuu ihmiselle, joka ei voi ottaa vastuuta omista teoistaan ja sanomisistaan. Häpeä. Häpeä on jo niin iso ettei sitä voi kohdata, se täytyy peittää. Tekemällä jos vaikka minkälaisia kikkoja ja taikatemppuja, jottei häpeä paljastuisi. Ahneus iskee, maine ja raha houkuttaa. Iso pyörä pyörii josta tavan tallaajalla ei ole mitään hajua, koska sumutus pelolla toimii ja laumaa on helppo ohjailla.

Ei se eroa siitä sen kummemmin kuin esimerkiksi ystävyksistä, jotka puhuu selän takana oikeuttaen ja puolustellen. Häpeä kiinni jäämisestä ja tiedon tullessa esiin saa aikaan sormella osoituksen kolmanteen, koska toi toinenkin teki. Tulee taas taikatemput ja kikat esiin, jottei asia paljastuisi, koska on liian häpeällistä myöntää puhuneensa. Ihminen hakee hyväksyntää toiselta ja oikeuttaen näin omaa tekemistä. Ihminen haluaa oikeutta ollen itse oikeassa ja saada toisen olemaan väärässä. Kummalla puolella oot, pitää valita, sulle sanotaan. Entä jos oliski ihtesä puolella ja sanos ymmärtävänsä molempia, sitä miksi teki nii kuin teki, mutta ei antas oikeutusta teolle. 

Kyllä, oikeutta täytyy olla myös elämässä, mutta ei häpäisemällä. Teot täytyy tuomita, mutta ei ihmistä. Väärintekeväkin pohjimmaltaan kaipaisi rakkautta ja turvaa. Sitä mitä hän ei koskaan ole saanut kokea ja toimii siksi nyt nii kuin toimii. 

Ihminen on ympäristönsä ja sukulinjojensa kasvattama. Ne asiat mitkä sulle on tänäpäivänä vaikeita ja haasteellisia, on ollut haasteellisia jo sun vanhemmille, heidän vanhemmille ja niin edelleen. Tarkastele sitä, tarkastele sitä, miksi toimit niin kuin toimit. Ala oman elämän salapoliisiksi ja selvitä, niistä on mahdollista kasvaa pois. Ei tarvi olla enää vanki oman elämän, vaan voi oikeasti vapautua. Niin minäkin tein.