Joulun aikaa ja taikaa

Joulu on mun suosikki juhla, mutta ei ehkä niinkään juhla sanan varsinaisessa merkityksessä. Jouluun laskeutuminen alkaa jo marraskuussa, valojen laitto jo heti kun ensimmäiset illat pimenee. Yleensä mulla on kova tarve kääntyä sisäänpäin ja olla itsekseen. On valtava halu kirjoittaa, mutta luovuutta ei ole ja ajan haluaisi käyttää vain olemiseen. Kaikki ympärillä tuntuu jotenkin turhalta, on halu kaivautua jonnekin syvälle juurille, alkuperälle. 

Näihin aikoihin erakkouteni korostuu ja oikeastaan marrasjoulukuun ajan voisin asua yksin jossain erämökissä. Millekään ulkopuoliselle ei ole energiaa. Olisipa mahtavaa kun oman elämän saisi vielä järjestettyä niin, että tämän vuoden lopun saisi pyhitettyä vain itselleen ja täysin sisäänpäin kääntymiseen. Ehkä se jo seuraavina vuosina on totta. 

Joulu ei koskaan ole ollut mulle tavaran paljoutta tai lahjoja. Sen merkitys on paljon syvemmällä. 
Tänä jouluna taivas on tarjoillut vaikka millaista väriloistoa.  Nämä värit ovat elämän värit ja kertovat siitä että elämä jatkuu.