Kaikki se mitä rakastan

02.01.2026
Heräsin aamuun, aamuja on jo 35 vuotta ja 5 päivää takana. Heräsin kiitollisuuteen ja ajatukseen, että minulla on kaikki se mistä olen haaveillut. 

Ja näin ei todellakaan ole aina ollut. On ollut aamuja kun ei ole tiennyt miksi haluaa elämäänsä jatkaa ja seuraavaan aamuun jälleen herätä. Ei ole ollut merkitystä ja samalla nuissa hetkissä se on ollut läsnä enemmän kuin koskaan. On totta, että omaan kärsimykseen sokaistuu. Kärsimyksestä tulee osa itseä ja kun kärsii, kokee ettei elämässä ole mitään merkitystä, olkoonpa ympärillä kuinka paljon hyvää. Kärsimyksen silmillä ei nähdä mitään muuta. 

Kun päätin lopettaa kärsimykseni

Kun olin kyllästynyt lopulta esittämään kärsimyksen roolia ja sitä millaiseksi se oli minut luonut, oli aika syntyä uudelleen. Tämä syntymisprosessi ei ollut helppo ja nopea, eikä tuonut oikotietä onneen. Kuitenkin tämän prosessin myötä ymmärsin, että olen itse oman kärsimykseni aiheuttaja ja täältä minua ei kukaan muu pelasta kuin minä. Olemme tiettyyn pisteeseen asti ympäristöjemme tuotoksia, mutta lopulta jokaisella on valinta edessä miten paljon haluamme tuon tuotoksen esittävän roolia elämässämme. Oli aika lopettaa muiden syyttely ja ottaa vastuu omasta itsestä. 

Kun lopulta huomaa aikuisuuden kynnyksellä, että elämä on omissa käsissä ja valinnat täysin itse tehtäviä ja niistä seuraamukset kannettavana, ei voi etsiä syyllisiä enää mistään. Ei yhteiskunnasta, ei naapurista, ei puolisosta. 

Vastuu

Vastuu on iso ja sitä on helppo paeta syyttämällä muita ja etsimällä vikoja ympäriltä ja oikeuttamalla näin itselleen tiettyä käytöstä ja sitä kärsimystä. Vastuu on niin iso, että moni ihminen haluaa paeta sitä ja eikä uskalla edes myöntää tätä asiaa itselleen. Vastuu pelottaa ja herättää kysymyksen, että todellako minä voin vaikuttaa itse omaan onneeni? Ja voin kertoa että kyllä voit, kun lakkaat esittämästä kärsimyksen roolia. Mutta se rooli loppuu vasta sitten, kun et koe siitä enää mitään hyötyä ja se kääntyy itseäsi vastaan. 

Kaikki mitä rakastan

Se oli kokoajan minulla. En vain nähnyt sitä kärsimykseni läpi. Olin niin keskittynyt siihen, mikä on huonosti ja mikä ei toimi. Pääni etsi jatkuvasti negatiivisia asioita elämästäni ja ympäristöstäni. Keskityin kaikkeen siihen mikä mielestäni on huonosti ja samalla ohitin kaiken sen mitä rakastan. En sallinut itselleni hyvää, en sallinut itselleni rakkautta. En sallinut sitä, että kohtelen itseäni rakkaudella ja vaadin niin myös muilta. Kävin siellä sun täällä, etsin ulkopuolelta mitään löytämättä. Löysin ihmisiä jotka halusivat minusta hyötyä, puhuivat ne sanat joita olin halunnut aina kuulla, mutta koskaan eivät sanojaan todeksi täyttäneet. 

Tajusin, että nuo kuulemani sanat muilta minun täytyy itselleni sanoa ja itse itselleni todeksi elää. Silloin muuttui kaikki. 

Share
Luo kotisivut ilmaiseksi! Tämä verkkosivu on luotu Webnodella. Luo oma verkkosivusi ilmaiseksi tänään! Aloita