Mikä on tämä aika jossa elämme?

Taas siihen havahduin, nimittäin ahdistukseen. Tuohon epämääräiseen tuntemukseen, jolle ei oikeasti ole elämässäni tällä hetkellä mitään syytä! Ja taas päädyin samaan lopputulokseen mikä on ahdistuksen takana ja se on some. Olen vuosia jo tuntenut itsessäni sen, että en ole tätä somemaailmaa varten. Samalla kuulen kuitenkin, että jos olet yrittäjä tai tarjoat jotain palveluita, sinun kuuluu olla somessa. Miten iso ristiriita ja miksen vain poistu sieltä`?

Olen lukenut kirjan 10 syytä tuhota kaikki sometilit nyt- Jaron Lanier ja suosittelen myös sinua lukemaan sen. Kirjassa kerrotaan hyvin selkeästi mitä kaikkea tämä some meille aiheuttaa. Ehkä pysähdyttävin hetki teoksessa oli lukea se, että ne jotka tämän somen on keksinyt ja sitä johtavat, eivät anna omien lastensa käyttää someja ollenkaan. He todellakin tietävät kuinka koukuttavaa ja tuhoavaa se voi olla.

Yritän puolustella välillä, että onhan somessa paljon hyvääkin, mutta huomaan lopulta toteavani, no että ei ole. Somen käytön lisääntyminen tapahtuu vaivihkaa ja huomaamatta ja alkaa pian korvaamaan muita toimintoja elämässä. Some tuottaa nopeaa mielihyvää ja koukuttaa ja samalla kirjaimellisesti tuhoaa hyvinvointimme. Olemme perheemme kanssa pyrkineet pitämään aina kerran viikossa puhelimettoman ja ohjelmattoman päivän ja nämä päivät ovat olleet aina rauhaa täynnä ja helpotusta että puhelimella ei tarvitse olla. Mutta on kertoja kun huomaa itselleen tulleen vieroitusoireita, että ei pääse katsomaan mitä somessa onkaan tapahtunut. Ihan kun siellä jotain maailmaa mullistavaa tapahtuisi sillä aikaa... Olen myös ollut useamman kuukauden ilman somea ja sen jälkeen somen käytössä on pysynyt rajat. Toki ajan saatossa nämä rajat ovat taas löystyneet ja löydän itseni ahdistuneena. Viimeisimmäksi olen asentanut puhelimeeni ajastimen, joka sulkee tietyt sovellukset kun aika on tullut täyteen.

Aika jossa elämme on täysin absurdi. Emme pysy teknologian kehityksen parissa ja aivojamme ei ole luotu saamaan näin valtavaa informaatiota jatkuvasti. En halua myöskään olla kokoajan saatavilla ja olenkin elänyt jo parisen vuotta äänettömän puhelimen kanssa. Myös kaikki ilmoitukset on estetty, ettei ne hyppää heti puhelimen ruudulle. Miettikääpä kun minä aikuinen tuskailen tämän asian kanssa, miten vaikeaa ja tuhoavaa se on lapselle.

Myös niinä päivinä kun puhelin ei kulje mukanani, saan paljon enemmän aikaan. Olenkin tietoisesti jättänyt puhelinta pois, enkä kuljeta sitä aina mukana.

Some opettaa meidät jatkuvaan ja nopeampaan mielihyvään, joka ei ole hyvästä tässä muutenkin suorituskeskeisessä maailmassa. Some on tullut jäädäkseen ja uusia alustoja keksitään jatkuvasti. Sisimmässäni en halua kuulua tähän. Olen tekemässä pakoa jälleen sieltä. 

Olen rakentanut elämääni niin, että minulla on päivissä itselle tärkeää tekemistä. Nautin suunnattomasti eläinten hoitamisesta ja niistä huolehtimisesta. Huomaan, että mitä enemmän some elämässäni esiintyy, sitä enemmän kaipaan normaalia konkreettista tekemistä ja elämää. Some on ihan oma mielikuvitus maailmansa, jossa ei ole mitään totuudellista. Jokainen voi pukea sen roolin, mikä milloinkin huvittaa. Some on kuin valtava hiekkalaatikko, jossa leikit ei lopu koskaan. 

Kun tutustuin instagramin uusiin toimintoihin, mulle kerrottiin että reels videon täytyy olla tietynmittainen, jotta ihmiset jaksavat katsoa sen. Jos huomiota ei saa ensimmäisten sekuntien aikana, se pyyhkäistään ohi. Juuri tämä on se mitä asiaa kohtaan koen ihan valtavaa vastustusta. Kaikki toimii nopeaa ja nykyihminen ei kykene katsomaan 30 sekuntia pidempiä videoita. Tämä on surullista ja ihminen on opetettu tähän ihan tietoisesti. Mieli herkkyy ja mielenterveys on koetuksella.

Jos jonkun hyvinvoinnin teon voi itselleen tehdä, niin se on pohtia omaa somen käyttöä ja sitä minkälaisen olon se itselleen saa. Tehdä selvät rajat sen suhteen ja pitää välipäiviä, jolloin somea ei aukaise ollenkaan.