Mitä jos kaikki nauraa?
Kun mietin omaa elämää, uusia suuntia ja päätöksiä mitä on tehnyt, on joutunut monesti omalle epämukavuusalueelle. Jotkut unelmat ja haaveet ovat niin tärkeitä ja herkkiä itselle, että niiden ääneen sanominen on tuntunut vaikealta, juurikin sen ajatuksen takia, että nauretaanko mulle? Olenkin kantapään kautta oppinut sen, että mitä tärkeämpi asia itselle, sen valikoivampi olen siitä, kenelle siitä ensin kerron.
Olen ollut elämäni aikana pilkan ja naurun kohteena. Ensimmäiset kokemukset muistan ala-asteelta luokkakavereilta ja myöhemmin ihan lähipiiristä aikuiselta ihmiseltä. Mitä lähempää nauru ja vähättely tulee sen kovemmin se sattuu ja itsevarmuus karisee.
Asiat mistä mulle on naureskeltu on ollut laidasta laitaan. Satuttavin kommentti tuli muutama vuosi sitten, jossa ihminen vähätteli ammattitaitoani ja sitä, että miten voin olla tällainen kun olen, kun olen terapeutti. Nämä sanat tulivat toiselta terapeuttiopiskelijalta ja silloin hetkellisesti kyseenalaistin itseäni todella paljon ja tuosta meni hetki toipua, koska tähän asiaan liittyi paljon muutakin. Lopulta ymmärsin, että kaikki tämä kommentointi siitä, millaiseksi hän minut mielsi, kertoi vain hänestä itsestään. Käänsin myötätuntoni häntä kohtaan ja ymmärsin, että ehkä hänelle on myös naureskeltu ja siksi toimii nyt näin. Minulla ei kuitenkaan ollut tar
Ihminen joka naureskelee ja vähättelee toista, on itse hyvin epävarma, eikä hyvässä paikassa itsensä kanssa. Tätä naureskelua olen saanut myös kaveripiireissä aikuisiällä. On jännä huomata, kun on uskallusta ja halua tehdä hyvin erilaisia asioita, se nostaa toisissa ihmisissä paljon epävarmuutta pintaan ja silloin alkaa tämä vähättelevä naureskelu. Alennetaan toista jotta itse saisi kokea olevansa ylempänä.
On surullista, että ihminen jättää tekemättä asioita sen takia, että pelkää sitä, nauraako joku hänelle. Tiedän omasta kokemuksesta, että tämä naureskelu sattuu, mutta nykyään osaan suhtautua siihen eri tavalla. Tämä naureskelu kun kertoo enemmän siitä naureskelijasta itsestään, kuin minusta.
Olen hyvin allerginen vähättelylle, tai alentavalle kommentoinnille ja myös sille, jos satun näkemään tällaista käytöstä jossain. Itsevarmuuden kasvattaminen on ollut yksi iso teema elämässäni, mutta silti olen itsekin yllättynyt siitä, että pitemminkin nämä naureskelijat ovat kaivaneet minusta jonkunlaisen taistelijan esiin joka haastaa ja sanoo että katotaanko! Olen opetellut asenteen, että mitä sitten jos joku nauraa! Annetaan hänelle lisää nauramisen aihetta ja lisätään vettä myllyyn!
En ole suostunut pienen ja raukan asemaan, vaan siihen, että osaan pitää puoleni. Aina en ole puoliani osannut pitää, vaan olen niiden kavereidenkin antanut naureskella itselleni ja uskonut sen mitä he sanoo. Kaikesta tästä voi syntyä vääristynyt mielikuva itsestä johon alkaa itse ajansaatossa uskoa.
Ja jos sun tekee mieli naureskella vielä jollekin ihmiselle, niin käänny sisäänpäin ja kysy itseltäsi mikä saa sinut tekemään niin. Eniten olen pettynyt niihin ihmisiin, jotka väittivät ystäviäni olevan ja samaan hengenvetoon naureskeli mulle. Mutta vaikka nämäkin asiat ovat olleet kipeitä kohdata, olen katsonut niitä kiitollisuudella, koska ne ovat opettaneet minua ymmärtämään enemmän elämästä ja ne ovat opettaneet minua ymmärtämään itseäni, auttaneet minua valitsemaan polkuni ja näkemään miten asiat todella ovat ja sen, ketkä ovat minun ihmisiä.