Puen monesti kirjoitukseni kuviin hevosista, koska minulle ne näyttävät jatkuvasti asioita näkyväksi. Hevoset oikeastaan ovat ne, jotka tuovat tietoisuuteni tarkasteltavaa ja ajateltavaa. Hevonen on korkeampi minä ja minussa asuva viisaus (miettikääpä sitä!)
Olen viimeajat pohtinut ihmisten pahoinvointia ja tänään hevosten aamuisen hoitohetken äärellä päädyin yhä samaan lopputulokseen: ihminen on katkaissut yhteyden itseenä, ja mikä pahinta, ihminen ei yritä edes löytää sinne yhteyteen takaisin, vaan ulkoistaa kaiken. Kun ihmisen yhteys itseensä on katki, ei voi syntyä yhteyttä myöskään muihin tai ympäristöön.
Samalla ihminen janoaa tuota yhteyden tunnetta, mutta millä hinnalla? Juuri tämä yhteydettömyys mahdollistaa kaltoinkohtelut ynnä muut kamalat asiat. Kun rajattomuus ja miellyttäminen on kuvioissa, se on kuin nakkaisi kalliolta itsensä alas.
Emme voi koskaan kontrolloida toisen käytöstä ja tässä minusta moni astuu ansaan. Halu muuttaa ja parantaa toinen, on täysin mahdotonta. Opetamme lapsillemme (toivottavasti) hyvää käytöstä. Valitettavasti sitä ei tunnuta opettavan aikuisille ja moni sitä tarvitsisi.
Vain itse tunnistamalla sen, minkälainen käytös sinua kohtaan on sopivaa, ja kertomalla sen, voi tapahtua muutos. Olen itse kävellyt tämän polun läpi ja ei ole muuta reittiä, kun ottaa vastuu omasta itsestään. Opin rajattomaksi ja miellyttäjäksi jo lapsuudessa. Minun puolia ei myöskään kukaan koskaan pitänyt. Jäin todella monessa asiassa yksin. Vasta nyt ihan viimeisinä vuosina olen saanut kokemuksia, jossa mun puolella seistään. Mua uskotaan ja mua ei jätetä. Tiedän kuinka vaikea tuo reitti on käydä läpi ja minun puolesta sitä ei kukaan kävellyt.
Sanat; et voi kohdella minua näin, ovat kultaakin arvokkaammat ja suurinosa ihmisistä ymmärtää ne. Ihminen, joka on yhteydessä itseensä, voi myös näin ollen esimerkillään näyttää lapsilleen, kuinka yhteydessä oleva ihminen käyttäytyy. Minun lapsuudessani tällaisia ihmisiä ei ollut, eikä ole ollut monen muunkaan.
Näen saman kaavan toistuvan hevostemme kanssa. Emme halua niiden hylkäävän meitä, joten rajattomuus astuu taas kuvioihin. Hevonen ei vain ajattele kuten me, ja nopeasti oppii hyödyn tilanteessa ja voi oppia nopeallakin tempolla ei toivottuja asioita. Mullekin hevoset ovat äärettömän rakkaita, mutta meillä on myös säännöt ja opitut tavat miten toimia. Tiedän myös miltä tuntuu ajatella, että oma hevonen ei pidä minusta. Mutta taisi käydä kuitenkin niin, etten pitänyt itse itsestäni ja hevosen käytös osuikin omaan arvottomuuden tunteeseeni.
Ei eläin arvota meitä tällä tavalla, eläin peilaa vain sen hetken meille näkyviin. Kun niiin kovasti haluaisi edes jonkun pitävän ja valitsevan. Ihan kuten ihmissuhteissakin, et voi lahjoa tai tehdä mitään muutakaan joka ei perustu aitoudelle. Tai totuudelle. Jossain vaiheessa kulissit kaatuu.
Harjoittele pysymään siis itsesi puolella ja tunnistamaan se, mikä käytös on sallittua ja mikä ei.
Kun löydät taas yhteyden itseesi, huomaat, että nämä huonosti käyttäytyvät tyypit ovat kadonneet elämästäsi ja tilalle on tullut ihmisiä, jotka kunnioittavat sinua. Mutta sitä, ennen sun täytyy tehdä se työ, löytää yhteys sisimpään.
